Tavallisen hyvä seurakuntavaaliehdokas

Olen toista kertaa ehdokkaana seurakuntavaaleissa. Viime kerran jälkeen olin sitä mieltä, etten toiste olisi ehdolla – kun tuntuivat vähän ”turhilta” vaaleilta. Edellisen vaalituloksen ansiosta sain kuitenkin kerran kutsun Katariinanseurakunnan seurakuntaneuvoston kokoukseen.

Uskallan kertoa, että kokous oli aikamoinen kulttuurisokki tällaiselle arviolta satoja kokouksia istuneelle. Jopa kokoustekniikka vaikutti olevan huteraa. Aiheet luonnollisesti olivat vieraita, mutta niistä yksi herätti keskustelua enemmän. Oli kyse paljon esillä olleesta Muutos-kampanjasta, jonka koin olevan jotain sellaista joka ei palvele tavallista seurakuntalaista, tai ei ainakaan ole sellaista toimintaa jonka tavallinen ja vaatimaton seurakuntalainen kokee omakseen.

Kampanja sai rahansa, ja uskon sen tuottaneen myös hyvää joillekin. Itselleni se kuitenkin loi uuden kipinän olla puhumassa ja vaikuttamassa seurakunnassa ajatellen tavallista kaupunkilaista, joka osaa antaa arvoa kirkon ja seurakunnan työlle vähäosaisille, lapsille ja nuorille. Niukkoina aikoina seurakunnassa on hyvä olla mukana päättäjiä, jotka fiksusti uskaltavat kyseenalaistaa ylimääräiset rönsyt.

Tuolla periaatteella lupaan toimia – tarvitsen vain vielä äänesi.

Matias Ollila Turun Katariinanseurakunnasta

kirkkovaltuustoon 42

seurakuntaneuvostoon 86

Lähidemokratialla kulttuuria Turussa

Synkkenevät talousluvut Turussa ovat perustellusti kaapanneet pääroolin kuntavaalikeskustelun keskiöstä – Turun velkaantuminen tulee nykymenolla olemaan lähitulevaisuudessa hurjaa, mikä ei ole veronmaksajan etu. Ennakkoon puhuttiin kuitenkin paljon lähidemokratiasta ja -palveluista, enkä haluaisi tuota lähivaikuttamisen ideaa unohtaa, koska sillä voi olla suotuisia taloudellisia vaikutuksia luovan talouden ja verotulojenkin saralla.

Ei ole itsestään selvää luoda Turun kaltaiseen kaupunkiin uusia päätöksentekoelimiä, kun olemassa on jo laaja lautakuntien ja johtokuntien verkko. Lähidemokratian kehittämiselle pitää asettaa selkeä tehtävä ja toimintatapa, jotta se uutuutena on perusteltu. Selkeiden tavoitteiden kautta lähidemokratia on osoittanut toimivansa, kuten esim. Rovaniemellä aluelautakunnat ovat pitäneet yllä jopa peruskoulutusta.

Turussa ehdotan lähidemokratian valjastamista lähikulttuuripalveluiden edistäjäksi. Asiaa puoltaa menestyksekäs Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkivuosi, jonka myötä pohjaa ja kokemusta onnistuneesta kulttuurialan panostuksesta on. Lisäksi Kaupunginosaviikot yhdistys on luonut toimivia käytäntöjä, joten senkin puolesta ns. lentävä lähtö voisi olla mahdollinen.

Isot perustelut lähidemokratiakulttuurille kumpuavat elämänmakuisista syistä. Tällä tavalla voimme edistää ja helpottaa nuorten kulttuuriharrastuksia esim. enempinä bändikämppinä, jos lähidemokratia kaupunginosassa niin päättää. Lisäksi aiheella on vahva elinkeinopoliittinen ulottuvuus. Turussa on valtava luovan osaamisen potentiaali jo olemassa olevana tuotannontekijänä, jota meidän pitää pystyä yhteisten etujen nimissä paremmin hyödyntämään. Kustannusten jaon parantamiseksi ehdotan ajatukseni tueksi vielä EU:n Kulttuuri-ohjelman hyödyntämistä 2014 alkavalla ohjelmakaudella.

Matias Ollila - M.O! 557

Rusille Keskustanuorten perunalastuista

Yleisön pyynnöstä julkaisen Turun Keskustanuorten vastikkeen blogissani.

Valmentaja ja toiminnanjohtaja Jani Rusi moitti 6.10. Turkulaisessa Keskustanuorten perunalastupusseja kuntavaalikampanjoinnin välineenä ristiriitaiseksi samalla, kun Keskustanuorten liittohallitus ehdottaa mäkkäriveroa hillitsemään epäterveellisen ruoan kulutusta.

Voitaneen todeta Keskustanuorten tehneen näillä puheillaan Rusille palloilutermeillä kuvailtuna ”länget”, kun olemme saaneet hänet älähtämään ja kiinnostumaan aiheesta. Arvostelussa olevat sipsipussit ovat tarkoitushakuisesti pieniä annospusseja, jolla Keskustanuorten liittohallitus haluaa kertoa sopivasta annoskoosta. Suuret annoskoothan ovat nimenomaan se herkkuruokien ja roskaruoaksi parjattujen elintarvikkeiden ongelma, mikä teemana on johdonmukaisesti mukana myös mäkkäriveroajatuksessa.

Itsessään ruoan roskaksi leimaaminen on Turun Keskustanuorten mielestä kyseenalaista, siksi on perusteltua herättää (onnistuneesti) keskustelua ruoan ja annoskokojen suhteesta. Turun Keskustanuoret haluaa perikeskustalaisittain alleviivata kohtuullisuutta herkuttelussa, mutta ennen kaikkea puhua lähiruoan puolesta Turussa.

Siksi Turun Keskustanuoret tulevat jakamaan kampanjansa yhteydessä lähiruokaa mm. vihanneksia ekologisissa kangaskasseissa. Säästämme Jani Rusillekin oman lähiruokakassin, ja haastamme hänet mukaan edistämään lähiruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa.

Kalle Suomela

Turun Keskustanuorten pj.

Lähipalvelujen puolustaminen ei ole paniikinlietsontaa

Kokoomuksen valtuutettu Niko Aaltonen arvosteli (Aamuset 14.3.) kovin Turun Keskustan ja minun mielipidettäni maan kokoomusjohtoisen hallituksen kuntauudistuksesta. En tiedä kävikö nyt niin kuin sen koiran kanssa, johon kalikka on kalahtanut. Älähdys oli Aaltosella kuitenkin kova, joten en voi olla vastaamatta hänelle.

Paniikinlietsonnan ja väitetyn Turun haukkumisen sijasta kirjoituksellamme puolustettiin vahvoin sanakääntein lähipalveluita. Hyvin usein vaikuttaa siltä, että vain Keskustaa kiinnostaa puolustaa peruslähipalveluita kuten terveys-, koulu-, päivähoito-, kirjasto- ja liikuntapalveluita. Ilman kattavia lähipalveluita mikä tahansa taajama näivettyy ja muuttuu epähoukuttelevaksi paikaksi asua. Liitostilanteissa lähipalvelut ovatkin avainasemassa. Haluan Turkuun liittyvien kuntalaisten voivan jatkossakin luottaa turvallisin mielin lähipalveluihinsa.

 

Kokoomus junttaa nyt häikäilemättömästi pakolle perustuvaa kuntauudistusta, jossa kuntien kuulemiseksi riittää muutaman minuutin puheenvuorot ja lähidemokratiaa kehitetään ”perustettavan toimielimen” nimissä. Keskustan kuntaliitoskanta perustuu vapaaehtoisuuteen, olemassa olevien maakunnallisten päätöselimien demokratian lisäämiseen sekä lähipalveluiden vahvistamiseen. Siksi Keskustan kanta toimii myös kotikaupungissani Suomen Turussa.

M.O!

Ympäristösopimuksesta uusi tammikuun kihlaus

Tammikuun kihlauksessa oli kyse julistuksesta, jossa työantajaosapuoli hyväksyi tammikuussa 1940 työntekijäosapuolen ja heidän kattojärjestönsä SAK:n tasapuoliseksi neuvotteluosapuoleksi työmarkkina-asioista sovittaessa. Julistus on ollut merkittävä osa suomalaista työmarkkinakulttuuria, jossa nimenomaan neuvottelemalla on pyritty sopimukseen, jossa kunnioitetaan molempien osapuolien tavoitteita.

Toisin sanoen, toimintatapa on ollut menestys, koska se on hyödyttänyt molempia osapuolia ja se on taannut siten suomalaiselle yhteiskunnalle rauhan kehittyä nykyiseen hyvinvointivaltiomalliinsa.

Nyt on mielestäni aika uudelle julistukselle ja paremminkin uudelle yhteiskuntasopimukselle, jota voitaisiin nimittää ympäristösopimukseksi. Tässä sopimuksessa löisivät kättä elinkeinoelämä ja ylisukupolvinen ympäristöajattelu. Konkreettisemmin se tarkoittaisi Suomen Keskustan ja Mari Kiviniemen ajamaa yhteiskuntasopimusta, jossa sitouduttaisiin kymmenien tuhansien työpaikkojen luomiseen kotimaisten vihreän talouden ympäristöinvestointien avulla.

Ympäristösopimuksessa investoinnit toteutettaisiin hiilineutraalin periaatteenmukaisesti, jolloin sitoutuisimme aktiiviseen panostukseen muun muassa uusiutuvan energian tuotantoon. Se tarkoittaisi tutkimus ja kehitys -varojen ohjaamista ympäristöteknologian kehittämiseen. Tuo insinööritaito hyödynnettäisiin uusiin innovaatioihin ja hyödykkeisiin – siis uusiin työpaikkoihin, joita maamme kipeästi tarvitsee.

Olennaisin seikka tässä kihlauksessa olisi se, että elinkeinoelämä ja suomalainen yhteiskuntamme allekirjoittaisivat sen ajatuksen, että tässä hetkessä tehdyt teot puhtaamman ympäristön puolesta on kuluneesti ilmaisten kuin rahan laittamista pankkiin. Hiilineutraalikunta-hankkeessa olevat kunnat, kaupungit ja yritykset voivat todistaa, että hinku-hankkeesta on ollut heille suoraa taloudellista hyötyä. Tämä näkökulma pitää ennen kaikkea saada sopimustasolle, koska ennen sitä emme todennäköisesti saa toteutettua sitä ihannetta, jossa ympäristöä suojellaan tulevia sukupolvia varten kestävällä ja monessa mielessä tuottavalla yritystoiminnalla.

M.O!

En kannata turkistarhausta

Kello ei ole ihan sata, mutta olen silti lyhytsanainen aiheessani, koska minua väsyttää ja kiukuttaa tämän kampanjoinnin lomassa. Olen pettynyt siihen kansalaistottelemattomuuteen ja toimintatapaan, jota vaalimainosten vandalisoiminen osoittaa. Henkilökohtaisiakin mainoksiani on pilattu, mikä itsekkäästi harmittaa vielä enemmän, kun tässä napeilla yritän kampanjoida. Kuka luulee saavansa asiansa muuttuvan paremmaksi tällä tavalla? Sehän voi aiheuttaa jopa vastareaktion.

Olen vaalikampanjani aikana tuonut johdonmukaisesti esille kantani turkistarhauksesta, ja paras todiste siitä lienee Raision lukion vaalipaneeli, joka myös videoitiin. Olen myös tuonut kantani esiin vaalikoneissa. Pidän turkistarhausta vanhanaikaisena luksustuotteena, jota ei taida oikeasti kukaan tarvita. Jos haluaa turkiksen näköistä vaatetta päällensä, niin sellaiset asusteet on jo nyt mahdollista tuottaa ekologisesti ja kestävästi muista materiaaleista kuin luonnonturkiksesta.

Olen kenties tyhmyyttäni yrittänyt puolustella myös joidenkin keskustalaisten myönteistä kantaa turkistarhaukseen. Moni näkee sen elinkeinona, joka tuottaa työpaikkoja, mutta en tiedä ketään, joka ei haluaisi parantaa kettujen oloja.

Summa summarum. Jos tämä turkisprotestoija haluaa vaikuttaa, niin solmi hyvät suhteet päättäjiin. Tsemppaa Keskustan sisällä sellaisia tyyppejä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä. Joka tapauksessa, pyri vaikuttamaan hyväksytyin konstein, asiallisesti perustellen ja hyötynäkökohtia yhdistellen. Niin ja tärkeimpänä – äänestä vanhat vaihtoon, sillä vain siten voit saada aikaiseksi politiikkaan todellisen muutoksen. Myös turkistarhauksen saralla.

M.O!

PS. Toivottavasti julisteiden painopaikka on toiminut ekologisesti, ja toivottavasti julistetilaus on tukenut kotimaista työtä edes Itellan kuskin verran.

Kuntaliitokset ovat vältettävissä onnistuneella rakennemallilla

Niin kuin liian harva tietää, on Turun seudulla meneillään kaupunkirakennemallityö, jonka tavoitteena on luoda Turun seudun kuntien välille yhteinen maankäyttöstrategia. Tarkemmin sanottuna strategia pitää sisällään ainakin alkuvaiheessa yhteen sovitettavan maankäytön, asumisen sekä liikenteen – yhteisen yleiskaavan. Myöhemmin mukaan on liitettävissä myös palvelut ja energiantuotanto.

Kyseessä on merkittävä hanke, jonka tehtävänä on taata Turun seudun menestys kilpailussa muiden kasvavien kaupunkiseutujen kanssa. Turun seudun elinvoimaisuus vaikuttaa koko Varsinais-Suomeen, siksi RM35:ksi kutsuttu rakennemallityö kaipaa vakaata harkintaa ja riittävää julkisuutta, jotta myös kansanvalta toteutuu.

RM35:n ympärille on perustettu ohjausryhmä, joka koostuu kuntien virkamiehistä ja johtavista poliitikoista. Säännöllisten ohjausryhmien tapaamisten lisäksi on järjestetty nk. työpajoja, joihin on kutsuttu laajempi otanta viranhaltijoita, kunnanvaltuutettuja sekä maakuntahallituksen jäseniä. Työpajojen kautta olen myös päässyt osallistumaan rakennemallityöhön ja laittanut huomiolle pari varsin keskeistä asiaa, jotka mielestäni ovat epäkohtia.

Ensiksi rakennemallityöllä on aivan tolkuton hoppu. Jo toukokuun loppuun mennessä pitäisi olla selvillä mikä rakennemallivaihtoehto valitaan. Edellinen työpaja tarjosi seitsemän varsin kärjistettyä vaihtoehtoa totaalisen Turkuun keskittämisen ja pikkukaupunkeihin hajauttamisen väliltä. Radikaalit vaihtoehdot voivat toimia hyvinä työkaluina, mutta lopputuloksena pitää kuitenkin Turun seudun monimuotoisuutta kehittävä rakennemalli, jossa on kestävä punainen lanka.

Se toinen probleema on mielestäni juuri tuon punaisen langan uupuminen. Onnistuakseen rakennemallin pitää olla erilaisten kuntien tahtoa kunnioittava. Jokaisen yksittäisiä toivomuksia ei kuitenkaan voida rakennemallissa aina vain laittaa muiden vaatimusten päälle. Siksi tarvitaan punainen lanka, joka takaa rakennemallille asetetut kovat tavoitteet koko seudun kestävästä kehittämisestä.

Yhteisen yleiskaavan pitää hyödyntää Turun seudun vahvuuksia, edistää olemassa olevia kehityssuuntia sekä luoda kokonaan uusia ratkaisumalleja. Vahvuus on ennen kaikkea merellisyys, jota meille tarjoaa ainutlaatuinen Saaristomeri, jota meidän pitää pystyä hyödyntämään paremmin matkailussa ja kestävissä asumismuodoissa. Olemassa oleva kehityssuunta on mm. Raision, Turun ja Kaarinan yhteen kasvava yhdyskuntarakenne, joka suorastaan huutaa sinetöijäkseen modernia joukkoliikennettä.

Molemmat mainitut asiat tarvitsevat toteutuakseen energiaa, joka on mahdollista tuottaa Turun seudulla hajautetusti ja siten ekologisesti. Hajautettu energiantuotanto sallii myös nykyisen yhdyskuntarakenteemme kehittämisen terveellä omatunnolla. Toiseksi se vähentää paineita Turun seudun kaukolämpöverkon kapasiteetilta, jolloin korvattavalle Naantalin voimalaitokselle riittää oletettavasti paremmin jo olemassa oleva bioenergia.

Parempi Turun seutu pitää mielestäni toteuttaa sellaisella rakennemallilla, joka hyödyntää yhteisiä etujamme. Sen pitää vahvistaa kuntien omia vahvuuksia siten, että ne ovat yhteen sovitettavissa naapurien kanssa. Siten voimme välttää kuntaliitokset, joiden yhtä sivuvaikutusta – demokratiavajetta – ei olla vielä tarpeeksi hyvin ymmärretty.

M.O!