Toivottavasti kuntaliitoksista vaalikeskusteluissa puhuttaessa päästäisiin paremmalle tasolle mitä esim. eläke-, kieli- tai maahanmuuttokeskusteluissa. Eläkkeistä puhuttaessa yleensä linjataan vain eläkeiästä, vaikka itse työuran pitäisi olla laajassa tarkastelussa. Mielelläni painottaisin näkökulman työllistymiseen, sillä jos saan koulutusta vastaavia töitä 28-vuotiaana, niin olen valmis tekemään töitä ainakin 65-vuotiaaksi saakka. Sillä ehdolla, että työnteko on motivoivaa, siitä saa toimeentulon ja se tuntuu jopa syntisen kivalta.
Kielistä pitäisi kai puhua vain ruotsia tai venäjää, vaikka itse kielten opiskelu on aikamoisessa alennustilassa. Kolme kotimaista kieltä huonosti taidettuna ei ole kielitaitoa. Maahanmuuttajien väitetään vievän työpaikat, vaikka samoihin duuneihin voisivat myös kantasuomalaiset työllistyä. Miksi maahanmuuttajien työttömyys on samaan aikaan niin suurta?
Kuntaliitosten kohdalla on puhuttu pitkään eri väestöpohjista. Paras-hankkeen ensimmäisen vaiheen myötä erääksi mystiseksi luvuksi muodostui 20 000 hengen peruskunta, josta kunnanisät soittelivat jopa ministeriöön: ”meillä on vain 19 500, riittääkö!?!”. Tarkat väestöpohjamäärät ovat nyt kaikonneet hieman taaemmaksi keskusteluista, mutta edelleen etenkin Kokoomus ja SDP vannovat suuriin kaupunkeihin keskittämisen nimeen, jossa kuntaliitoksia tehtäisiin nimenomaan suuria kaupunkeja synnyttämällä. Kuinka ne entistä suuremmat kaupungit toimisivat paremmin, kun nyt en tiedä yhtään suurkaupungin ihmeellistä menestystarinaa?
Toisaalta, olen vakuuttunut, että kuntarakenne muuttuu jälleen 2010-luvulla huomattavasti. Siksi on olennaista käydä kuntakeskustelua Asiaa-pohjalla, eikä sortua sellaisiin käsittämättömyyksiin kuin esim. vanha valtionainen Rakel Hiltunen 10. tammikuuta Helsingin Sanomissa, jossa hän toisti demarien näkemyksien kuntaliitosten lisäämisestä, mutta vannoi samalla lähidemokratian nimiin. Se on totaalisen mahdoton yhtälö. Esim. särkisalolainen ei uudessa 55 000 asukkaan Salon kaupungissa varmasti koe pystyvänsä juurikaan vaikuttamaan kaupungin asioihin lähidemokratialla.
Kokoomukselle haluan kertoa sellaiset terveiset, että vaikka kuinka he väittävät Varsinais-Suomessa olevansa koko maakunnan kehittämisen kannalla, niin kaikkea ei voi saada. Kokoomuksen häikäilemätön Turkuun keskittäminen ja Helsinkiin kumartaminen ei ole Varsinais-Suomen etu. Tarvitsemme vahvaa vuorovaikutusta nimenomaan Turun ja maakunnan muiden seutukuntien välille, jotta maakunta pysyy elinvoimaisena. Palveluverkosto ei voi seutukunnissa pysyä pystyssä pelkän kesäasumisen voimalla, vaikka Kustavin Alko kesällä hyvin myykin Ü.
Yritän vahvasti vaikuttaa siihen, että vaalien alla framille nousee Kuntaliiton ”Uusi kunta 2017” -ajatus, jossa nimenomaan pohditaan sitä, ”millainen on erilaisissa ympäristöissä elinvoimainen kunta, elävä itsehallinto ja suomalainen kunnallishallinnon järjestelmä”. Yksi suuri kuntamalli ei voi olla ainoa vaihtoehto. Ehkä Varsinais-Suomessakin vaihtoehto voisi olla nykyiset pienet peruskunnat huolehtimassa lähiperuspalveluista, ja suurempi maakunnan laajuinen aluekunta, joka huolehtisi esim. erikoissairaanhoidosta.
M.O!
