Kasvissyöjän sietämätön keveys

Tällä kertaa on kevyemmän kirjoituksen vuoro. Viime kerralla kuntaliitosaiheinen blogijuttuni oli siis ”Asiaa”-kategoriassa, vaikka sainkin sen leikittelevästä otsikosta välittömän palautteen. Enää en pyri olemaan liian oivaltava asiallisissa kirjoituksissani. Se on nyt opittu, ja nyt varsinaiseen blogiin.

Pidin lihattoman tammikuun. Kuurini ei kuitenkaan ollut totaalinen vegaanivalio, vaan sallin lautaselleni myös kalaa. Merenelävää siitä syystä, että oppisin syömään myös terveellistä kalaa enemmän. Muuten en edes katsonut punaiseen lihaan. Lihattomaan tempaukseen rohkaisi niin ruoan ilmastovaikutukset, ystävien suosittelut kuin puhdas kokeilun halu – ja sanovat, että kasvissyömisestä tulee kevyempi olo.

Ensinnäkin kuuri sujui varsin kivuttomasti, mitä nyt karkkia teki välillä vähän enemmän mieli, kuten ystäväni otaksuikin Kasviskeitaan lounaalla. Lihasta oli helppo ns. pidättäytyä kokonaan, mutta kasvissyömisen laadukas tai paremminkin maukas toteuttaminen ei ollut itsestään selvää. Opiskelijaravintolat ovat kiitettävästi ottaneet homman haltuun, mutta ruokailu liikenneasemalla oli kasvisruoan puolesta pettymys. Olin likipitäen pakotettu falafelpurilaiseen, joka ei pärjännyt esim. Amsterdamissa nauttimaani pita-falafeliin.

Kasvisruoassa myös lähiruoalla olisi mielestäni oma mahdollisuutensa petrata asemiaan. Lähiruoalle perustetaan jo Turkuunkin omia myymälöitään, mutta lähiruokaravintola olisi kova sana. Lähiruoka sinänsä on määritykseltään hieman problemaattinen. Lähiruoan pitää nyt tulla halkaisijaltaan 100 kilometriä olevalta alueelta. Ajatus on siinä mielessä hyvä, että lähiruoka todella tulee läheltä., mutta määrite ei vaan ole kovin käytännöllinen. Siksi sallisin lähiruoan olevan myös sellaista, joka tuotetaan ja syödään oman maakuntansa alueella.

Kasviskokeiluni oli positiivinen kokemus, mutta mitään höyhenen kevyttä olotilaa en saavuttanut. Joskus kävi jopa päinvastoin, kun ruoka oli sisältänyt liian paljon hiilareita. Olo ei ollut sen jälkeen oikeastaan raskas, mutta nopea verensokerin nousu aiheutti ruokailun jälkeistä väsymystä. En ole tässä asiantuntija, mutta oletan näin.

Kasviskuurille vastapainona meinasin ns. karpata koko helmikuun eli kokeilla proteiinipitoista ruokavaliota, mutta hylkäsin ajatuksen. Nyt olen päättänyt satsata monipuoliseen ruokailuun ja ennen kaikkea kiireettömään ruokailuun. Nimittäin sen olen todennut, että rauhassa hyvin pureskeltu ruoka sulaa parhaiten, eikä tarvita ihmejugurtteja. Kantsii kokeilla, suosittelen.

M.O!

Kuntaliitoksia 2012 → isoon keskukseen vaan ainakin 100 000 landelle vain mökkejä palvelut voi aina ostaa netistä

Toivottavasti kuntaliitoksista vaalikeskusteluissa puhuttaessa päästäisiin paremmalle tasolle mitä esim. eläke-, kieli- tai maahanmuuttokeskusteluissa. Eläkkeistä puhuttaessa yleensä linjataan vain eläkeiästä, vaikka itse työuran pitäisi olla laajassa tarkastelussa. Mielelläni painottaisin näkökulman työllistymiseen, sillä jos saan koulutusta vastaavia töitä 28-vuotiaana, niin olen valmis tekemään töitä ainakin 65-vuotiaaksi saakka. Sillä ehdolla, että työnteko on motivoivaa, siitä saa toimeentulon ja se tuntuu jopa syntisen kivalta.

Kielistä pitäisi kai puhua vain ruotsia tai venäjää, vaikka itse kielten opiskelu on aikamoisessa alennustilassa. Kolme kotimaista kieltä huonosti taidettuna ei ole kielitaitoa. Maahanmuuttajien väitetään vievän työpaikat, vaikka samoihin duuneihin voisivat myös kantasuomalaiset työllistyä. Miksi maahanmuuttajien työttömyys on samaan aikaan niin suurta?

Kuntaliitosten kohdalla on puhuttu pitkään eri väestöpohjista. Paras-hankkeen ensimmäisen vaiheen myötä erääksi mystiseksi luvuksi muodostui 20 000 hengen peruskunta, josta kunnanisät soittelivat jopa ministeriöön: ”meillä on vain 19 500, riittääkö!?!”. Tarkat väestöpohjamäärät ovat nyt kaikonneet hieman taaemmaksi keskusteluista, mutta edelleen etenkin Kokoomus ja SDP vannovat suuriin kaupunkeihin keskittämisen nimeen, jossa kuntaliitoksia tehtäisiin nimenomaan suuria kaupunkeja synnyttämällä. Kuinka ne entistä suuremmat kaupungit toimisivat paremmin, kun nyt en tiedä yhtään suurkaupungin ihmeellistä menestystarinaa?

Toisaalta, olen vakuuttunut, että kuntarakenne muuttuu jälleen 2010-luvulla huomattavasti. Siksi on olennaista käydä kuntakeskustelua Asiaa-pohjalla, eikä sortua sellaisiin käsittämättömyyksiin kuin esim. vanha valtionainen Rakel Hiltunen 10. tammikuuta Helsingin Sanomissa, jossa hän toisti demarien näkemyksien kuntaliitosten lisäämisestä, mutta vannoi samalla lähidemokratian nimiin. Se on totaalisen mahdoton yhtälö. Esim. särkisalolainen ei uudessa 55 000 asukkaan Salon kaupungissa varmasti koe pystyvänsä juurikaan vaikuttamaan kaupungin asioihin lähidemokratialla.

Kokoomukselle haluan kertoa sellaiset terveiset, että vaikka kuinka he väittävät Varsinais-Suomessa olevansa koko maakunnan kehittämisen kannalla, niin kaikkea ei voi saada. Kokoomuksen häikäilemätön Turkuun keskittäminen ja Helsinkiin kumartaminen ei ole Varsinais-Suomen etu. Tarvitsemme vahvaa vuorovaikutusta nimenomaan Turun ja maakunnan muiden seutukuntien välille, jotta maakunta pysyy elinvoimaisena. Palveluverkosto ei voi seutukunnissa pysyä pystyssä pelkän kesäasumisen voimalla, vaikka Kustavin Alko kesällä hyvin myykin Ü.

Yritän vahvasti vaikuttaa siihen, että vaalien alla framille nousee Kuntaliiton ”Uusi kunta 2017” -ajatus, jossa nimenomaan pohditaan sitä, ”millainen on erilaisissa ympäristöissä elinvoimainen kunta, elävä itsehallinto ja suomalainen kunnallishallinnon järjestelmä”. Yksi suuri kuntamalli ei voi olla ainoa vaihtoehto. Ehkä Varsinais-Suomessakin vaihtoehto voisi olla nykyiset pienet peruskunnat huolehtimassa lähiperuspalveluista, ja suurempi maakunnan laajuinen aluekunta, joka huolehtisi esim. erikoissairaanhoidosta.

M.O!

Google-kalenterin synkronointi Nokia N8:iin

Jotta bloggaamiseni ei menisi liian vakavaksi tai kuivaksi, ajattelin sisällyttää tänne joitain arkisia kokemuksiani elämästä ja siihen kuuluvista ilmiöistä ja asioista. Ensimmäisenä ajattelin julkaista ohjeen kännykän kalenterin synkronoinnista. Synkronoinnin toimimaan saamisesta alkoi tulla itselleni mielteinpä pakkomielle, enkä halunnut siitä myöskään maksaa, koska olin varma, ettei synkronointi tarvitse toimiakseen mitään omaa sovellusta. No, otin asiasta vähän selvää, ja löytyihin netistä asiaan ohjeet englanniksi. Nyt ohjeet löytyvät alta ihan suomeksi. Toivottavasti toimivat myös teillä.

Ennen kuin aloitat homman, huomaa, synkronointi toimii Googlesta puhelimeen ja takaisin, jos muistat puhelimessasi tallentaa merkintäsi "Mail for Exchange" -kalenteriin. Alla selvitystä vaihe vaiheelta kuinka synkronointi tehdään.

Avaa ensiksi puhelimen valikosta ”asetukset”. Sen jälkeen valitse ”Puhelin” ja sieltä ihan alareunasta ”Sähköposti”.

Tämän jälkeen olet valikossa, jossa lukee ”Viestien näyttö” yläreunassa. Klikkaa kuitenkin vasemman alareunan ”Valinnat” painiketta ja sieltä valitse ”Uusi postilaatikko”. Tässä välissä näyttöön ilmestyy selostustekstiä, jonka voit ohittaa painamalla vasemmasta alakulmasta ”Aloita”.

Nyt olet ”Sähköposti”-valikossa. Valitse vaihtoehdoista ”Mail for Exchange”. Sen jälkeen olet valikossa, josta löytyy ylimmäisenä ”Sähköpostiosoite”. Kirjoita ylimpään kohtaan luonnollisesti gmail-osoitteesi. Toiseen kohtaan salasanasi. Käyttäjänimen kohtaan kirjoitin gmail-osoitteeni uudestaan. Jätä ”Toimialue” tyhjäksi ja valitse alareunasta ”Seuraava”.

HUOM! Tämän jälkeen valikko ei välttämättä etene, vaan vaikuttaa siltä, ettei se toimisi. Paina kuitenkin toisen kerran ”Seuraava”-painiketta, jolloin laite kysyy seuraavaksi palvelinta. Kirjoita siihen osoitteeksi ”m.google.com” ja paina ”Seuraava”. Tämän jälkeen ilmestyy selostus teksti, jonka voit klikata pois.

Seuraavaksi valittavaksi tulevat synkronoitavat kohteet. Jos haluat synkronoida googlesta vain kalenterin, niin valitse vain ”Kalenteri” ja paina ”Seuraava”. HUOM! Jos puhelimesi 1. widgetin sivu on täynnä, voi puhelin herjata asiasta, mutta ilmoituksesta ei tarvitse välittää.

Saadaksesi nimenomaan kalenterin synkronoinnin toimimaan kunnolla, niin tee vielä seuraavat toimenpiteet. Valitse alareunan ”Valinnat” ja sieltä ”Asetukset”. Klikkaa sitten valikosta löytyvä ”Mail for Exchange” ja sieltä ”Synkronoitavat”. Valitse kohtaan ”Synkronoi sähköpostit” Ei, jolloin ns. MfE synkronoi näillä asetuksilla vain kalenterisi.

(Lisäasetuksista mainittakoon vielä kalenterimerkintöjen poistoasetus. Sen löydät ”Viestien näyttö”-valikosta valitsemalla ”Henk.koht tietojen hall.”. Sen jälkeen valitse ”Sovellukset” ja sieltä ”Synkronoi kal.merkinnät”. ”Poista kal.merkinnät” -kohtaan voit sitten valita kalenterimerkintöjen poistoajan.)

Saadaksesi Gmailin toiminaan moitteetta Nokia N8:ssa valitse sähköpostien ”Asetukset”-valikosta, siis siitä jossa lukee ylimpänä ”Viestien näyttö”, alareunan ”Valinnat”-kohdasta ”Uusi postilaatikko”. Sen jälkeen paina ”Aloita”, jolloin pääset ”Sähköposti”-valikkoon. Valitse sieltä ”Gmail” ja kirjoita osoitteesi ja salasanasi. Hyväksy vielä käyttöehdot, niin Gmailisi on valmis.

M.O!

Lähde joiltain osin: http://blog.wapreview.com/7964/

PS. Myös Suomessa myytävät Nokia N8-puhelimat ovat "hyvää Varsinais-Suomesta".

Matias Ollilan juhlapuhe Pyhämaan kappeliseurakunnan itsenäisyysjuhlassa 6.12.2010

Rakkaat suomalaiset, arvoisa juhlaväki, hyvät pyhämaalaiset

Sydämelliset kiitokset kutsusta tulla pitämään puhetta itsenäisyyspäivänä tänne Pyhämaahan. Puheen pitäminen itsenäisyyspäivänä on suurimpia kunnia-asioita, ja siitä ei voi ilman erinomaisen hyvää syytä kieltäytyä. Tällaista tilannetta ei ollut kohdallani, vaan pikemminkin olin varsin otettu, kun Sjöblomin Mika soitti ja pyysi tänne juhlaanne Pyhämaahan.

Juhlimme tänään 93-vuotiasta itsenäistä Suomen tasavaltaa itsenäisyyspäivänämme, jolloin tapana on muistella kansamme vaiheita ja kunnioittaa sotaveteraaniemme muistoa. Käytäntö on hyvä, enkä halua mennä siitä poikkeamaan. Haluan kuitenkin puheeni loppupuolella tuoda esiin ajatuksia, mihin kansakuntamme on menossa ja mitkä ovat tulevaisuutemme haasteita.

Itsenäinen Suomemme on varsin nuori iältään, jos maamme itsenäisyysajan mittaa vertaa esim. muihin eurooppalaisiin valtioihin. Kansakuntamme virallinen historia, Suomen olemassaolo, alkaa kuitenkin jo vuodesta 1809, jolloin Suomi liitettiin osaksi keisarillista Venäjää Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Tästä tapahtumasta on kulunut jo 201 vuotta, ja viime vuoden 200-vuotisjuhlallisuudet jäivät varsin vähälle huomiolle. 200 vuotta Haminan rauhasta tai 200 vuotta Suomen sodasta ei toki ole aiheena likikään yhtä arvokas kuin itsenäisyyden juhlistaminen. Korostaisin kuitenkin Suomella ja suomalaisuudella olevan pitemmät juuret ja historia mitä nopeasti tarkasteltuna onkaan. Jo pelkästään Suomen vaakuna tai sen ensiversio on yli neljä sataa vuotta vanha. Oma lukunsa on myös kristinuskon saapuminen viime vuosituhannen alussa, joka on edesauttanut suomalaisuuden olemassaolon kirjaamista kansien väliin. Ja onhan näille kulmilla asuttu jo sitä aikaisemminkin, mutta suomalaisuudeksi sitä ei voitane sanoa.

Mihin tällä historian läpikäymisellä sitten pyrin? Haluan korostaa suomalaisuuden olleen olemassa jo vuosisatoja ja ellei jopa vuosituhansia, kun arvioidaan suomalaisuutta suomen kielen kautta, joka eriytyi omaksi kielekseen nykytutkimuksen mukaan ajanlaskumme alun jälkeen. Meillä on siis pitkä historia takanamme, ja voimme kiistatta osoittaa olevamme vanha kansa, jonka pitäisi omistaa huomattavasti vahvempi identiteetti, kuin mitä yleisesti tunnustamme. Suurvaltaidentiteettiä emme siihen helposti sisältyvän ylimielisyyden takia riesaksemme kaipaa, mutta kyllä suomalainen ja Suomi voi olla juuristaan, historiastaan ja sisimmästä olemuksestaan ylpeä. Sitä on koeteltu liki satavuotisen itsenäisyytemme aikana, ja maailmansodatkaan eivät sitä juuri muuksi muuttaneet. Vapauttamme on yritetty riistää, mutta olemme kestäneet lujassa paikassa. Siitä tänään kuuluu kiitos sotaveteraaneillemme, joiden uhrauksia, sinnikästä työtä ja koruttomasti muotoiltuna – paineensietokykyä, emme pysty tarpeeksi hyvin ymmärtämään. Siksi syvä, nöyrä, silmiin katsova kiitos, se on vähin mitä voimme tehdä.

”KIITOS”

Vapaus on se ydinseikka, minkä vuoksi veteraanit taistelivat ja miksi taistelusta kannatti kärsiä myös sieluja rikki repiviä tappioita. Se vapaus, jonka Suomi on säilyttänyt, vallitsee yhteiskunnassamme toimintamme perustavaa laatua olevana arvona, joka valitettavasti joillekin esiintyy itsestään selvänä, tai jopa väärinkäytettävänä asiana. Vapauteen liittyy myös vastuullisuus, jonka puuttuessa vapaudella voi rikkoa toisten kunnioittamista, jonka voi käsittää yhdeksi vapauden lajiksi. Tämä näkemys on olennainen, mutta vielä tärkeämpää on kiinnittää huomioita vapauden puuttumiseen, jota edelleen maailmassa on olemassa. Vapaus ei ole itsestään selvää kaikille kansoille ja kansakunnille.

Haluan antaa tästä hyvin konkreettisen esimerkin, jonka juuri äsken koin. Järjestin pari päivää sitten eräälle nuorisoryhmälle vierailun eduskuntaan. Seurueen jäseniin kuului myös kurdinuoria, jotka todella tietävät mitä vapauden puute merkitsee. Selvennykseksi kurdit ovat sorrettu kansa lähinnä neljän valtion Irakin, Iranin, Syyrian ja Turkin alueella. Kurdien oma valtio Kurdistan ei siis ole itsenäinen, vaikka kurdeilla on jonkinlainen autonomia. Vierailuryhmään kuuluneen erään 17-vuotiaan Muhammed-pojan kohtalo oli seuraavanlainen. Hän oli lähtenyt vanhempiensa matkassa kotoaan osana suurta joukkoa kurdeja, jotka halusivat lähteä kohtaamaansa sortoa pakoon. He lähtivät matkaan kuorma-autolla suuntana Eurooppa. Kuorma-auto oli täynnä, eikä poika mahtunut enää kuorma-auton lastitilaan, vaan hän pääsi kuorma-auton ohjaamoon taittamaan matkaa kauas tuntemattomaan. Tässä kohtaa loppuvat yksityiskohtaiset tietoni matkan kulusta, mutta sen tiedän, että Muhammed-poika on nyt Suomessa vanhempansa kadottaneena, jotka hävisivät jossain vaiheessa taivalta jossain päin Eurooppaa. Vapauden puuttumisen hinta oli ollut liian kova.

Tuo yksittäinen tragedia muistutti minua vahvasti siitä, että vapautta ei saa pitää itsestään selvänä. Samalla se muistutti minulle vapauden ulottuvuuksista, jotka voivat vääristää sen hyvyyttä. Vapaus itsestään selvyytenä on mielestäni aiheuttanut yhteiskuntaamme vaarallisen ilmiön, joka vaanii pienissä teoissa ja asioissa, emmekä ymmärrä sen vaarallisuutta, koska se usein tulee meitä vastaan sellaisessa tilanteessa, joka on mielestämme epämiellyttävä, ja haluamme pois siitä tukalasta hetkestä tavalla tai toisella. Yksilötasolla ilmiö on vielä tilanteesta riippuen ymmärrettävissä, koska ihminen on erehtyväinen ja tekee inhimillisiä virheitä. Yhteisötasolle kasvaessaan puhumani ilmiö alkaa aiheuttaa suuria tuhoja, joka nakertaa välillämme olevaa luottamusta ja aiheuttaa pahaa oloa ja aineellisiakin vahinkoja. Tämähän kuulostaa varsin hirveältä riivaajalta, joten sen pitää olla vähintään jokin hirveä ase, mutta se ei ole mikään tavara, vaan se on aineeton asia.

Tämä karmea aihe on välinpitämättömyys.

Itsenäisyyspäivä on varsin erinomainen hetki tuoda esille se, kuinka merkittävässä asemassa toisista välittäminen yhteiskunnassa on. Itsenäisyystaistelu sellaisenaan on vahva ja ehkä liiankin kova esimerkki siitä mistä toisista välittämisessä on kyse. Noin kuusikymmentä vuotta sitten välitimme toisistamme niin rintamalla kuin kotirintamalla. Nyt onneksi mitään suorannaista sodan aiheuttamaa rintamaa meillä ei ole, jos rauhanturvaajien kokemuksia ei oteta huomioon. Silti meillä on ajassamme omat haasteemme ja ongelmat, joissa välinpitämättömyydellä saa aikaiseksi pahaa jälkeä. Kaikesta ei selviä rahalla ja kaikki ei ole ostettavissa. Tällainen ajatusmaailma tahtoo yhdessä välinpitämättömyyden kanssa porautua lujasti kiinni yhteiskuntamme syviin riveihin, ja sitä vastaan sietää nyt taistella. Tarjoan avuksi yhteisöllisyyttä, joka vielä tämänkaltaisissa yhteisöissä kuin Pyhämaa on voimissaan. Täällä ymmärretään toisista välittäminen sanattomanakin vuorovaikutuksena, jolla lähellä olevat ihmiset tunnetaan ja heitä halutaan auttaa. Keino yksinkertaisuudessaan kuulostaa lapselliselta, mutta monen kohdalla sen toteuttaminen vaatii valtavia ponnistuksia, joista on lapsellisuus kaukana. Toisesta välittäminen osoittaa henkilön kypsyyttä nähdä ympäristö omaa napaansa pidemmälle, ja rohkeutta myöntää virheensä, jos muiden tietämättä tekee virheen, ja uskaltaa mennä tunnustamaan sen sekä pyytämään anteeksi. Pitäkää tekin kiinni yhteisöllisyydestänne, sillä sen olemassaolo kertoo joukossanne olevan yhteisön, joka kokoaa väkeä yhteen ja pitää yksinäisistäkin huolta. Hyvä niin, sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Tämän arvopohdiskelun jälkeen haluan palata vielä yhteen itsenäisyyspäivän perusteemaan ja mainita myös jotain ajankohtaisista asioista. Lisäksi toivon ettette pahastu, jos viittaan puheessani seuraavaksi vähän politiikkaankin.

Itsenäisyyspäivänä sotaväki on kunniassaan, mutta ei silti ole kiellettyä pohtimasta, mitä jatkossa tapahtuu omalle puolustuksellemme tai mitä sille pitäisi tehdä. Uskallan väittää, että akuuttia sotilaallista uhkaa ei ole, mutta yhteiskunnassamme piilee edellä mainittujen henkisten uhkien lisäksi haasteita, jotka liittyvät yhteiskunnan kustantamiin palveluihin. Puolustusvoimiamme nykyisellään on soimattu jopa ulkoilmamuseoksi viitaten armeijan kalustoon ja sen säilytykseen. Kuvaus lienee liioiteltu, mutta silti on perusteltua pohtia, onko aseisiin menevät rahat perusteltuja, kun niin sanotun huoltosuhteemme heikentyessä julkinen talous on entistä suuremmissa vaikeuksissa. Vuosikymmenen lopulla joissain kunnissa on väitetty veroprosentin nousevan jopa kolmeenkymmeneen. Sellaisen kehityksen ymmärrämme kaikki mahdottomaksi, siksi valtion taholla pitää puolustusmenojakin tutkiskella kriittisesti, kun muualla yhteiskunnassa syntyy entistä suurempia menoreikiä.

Siksi toivon poliitikkojen ja politiikan yleisesti toteuttavan sellaista asialinjaa, joka on ollut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana valloillaan Euroopassa. Euroopan unioni on talousliitto, mutta sen merkittävimmät saavutukset löytyvät muualta yhteiskunnan alalta. EU on maanosamme menestyksekäs rauhanliitto, joka on saattanut riitelevien kansakuntien edut ja tavoitteet yhteisiksi, mikä on sallinut entistä rauhallisemman Euroopan. Jatkossakin on tärkeää edistää juuri tällaista kehitystä, joka keskittyy ehkäisemään sodan mahdollisuutta rauhaa rakastavien kansojen välillä. Näin itsenäisyyspäivänä on oikeus muistuttaa siitä, mihin kauaskin menevät avustukset pyrkivät. Suuressa kuvassaan ja merkityksessään ne pyrkivät takaamaan yhteiskunnan rauhan sillä vahvalla tahdolla, että kenenkään ei tarvitsisi voida niin pahoin tai elää niin huonoissa oloissa, että olisi sen vuoksi pakotettu puolustamaan oikeuksiaan aseeseen tarttumalla.

Tämä politiikka ja sen toimenpiteet eivät vähennä kunnioitustamme sotaveteraaneille ja muille lähimmäisille, jotka uhrasivat jopa elämänsä sen edestä, että saamme täällä pohjolan perukoilla vapaasti elää. Siksi minun on hyvä päättää puheeni muutamalle lainatulle virkkeelle, jolla haluan korostaa sanomani keskeisintä sisältöä.

Oi kallis Suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja,
honkiesi huminaa suo mun kuunnella,
kunnes hetki lähtöni lyö!
Ei toista armaampaa voi maailmasta löytää
kuin tämä köyhä kotimaa,
jonka kauniiks on kasvatellut taattojemme työ.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja Jumalan siunausta kaikille!

Maakuntanäkökulmalla vaaleihin

On syytä jälleen lisätä kierroksia kampanjaan. Tänään (4.11.) julkaisen virallisesti nettisivuni sekä FB-sivuni, ja lähetän kutsuja niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan vanhanaikaisinkin keinoin. On tärkeää saada mukaan porukkaa mahdollisimman paljon. Puskaradion merkitystä ei näissä vaaleissa saa väheksyä, siksi toivon sinunkin kutsuvan porukkaa mukaan netissä ja muualla. Kansalaisaktiivisuudellasi voit todella vaikuttaa eduskuntavaalikampanjassa.

Kampanjasloganini "Hyvää Varsinais-Suomesta!" ja -teemojeni puolesta voit ymmärtää, että olen valinnut vaalikampanjaani vähän erilaisen tulokulman. Liian moni ehdokas maalailee vain taivaita teemoillaan. Lähden vaaleihin sillä tahdolla, että haluan kehittää varsinaissuomalaisen työpaikkojen kirjoa monipuolisemmaksi ts. haluan lisää työtä Varsinais-Suomeen. Lisäksi paikallisjunaliikenne ja yhtenäinen Turun seutu -teemat ovat tarkoitettu tukemaan yrittäjyys- ja yliopistoteemojani.

Näillä teemoilla haluan saada Varsinais-Suomen uudelleen nousuun. Tarvitsemme uusia avauksia, parempaa osaamista sekä vankkaa yhteistyötä, jotta voimme taata jatkossakin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja vireän elinkeinotoiminnan Varsinais-Suomessa.

M.O!

Maakunnan kärkihankkeet muuttuivat

Maanantaina 18. lokakuuta pidetyssä maakuntahallituksen kokouksessa hyväksyttiin Varsinais-Suomen toteuttamissuunnitelma eli ystävien kesken Totsu vuosille 2011-2012. Totsu määrittelee Varsinais-Suomen liiton akuutimmat kehittämiskohteet, siis ne hankkeet joita pidetään ensiarvoisen tärkeinä toteuttaa seuraavaksi.

Totsun viisi tärkeintä hankekokonaisuutta vuosille 2011 - 2012 ovat:

1. Telakkateollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen
Turun Pernon telakka työllistää arvioista riippuen jopa 15 000 työntekijää pelkästään Varsinais-Suomessa. Jo tällä hetkellä maakunnan työttömyysprosentti on oli kymmenen prosenttia ja on kohoamassa. Ei ole siis yhdentekevää kuinka suhtaudumme varsinaissuomalaiseen laivanrakennukseen. Jos Vikingin lautta tilaus tai huhuttu risteilijätilaus ei toteudu, niin silloin meidän pitää toteuttaa maakunnassa ennennäkemätön rakennemuutos, jolle tosin olisi tilausta jo nyt.

2. Itämeren suojelu / Saaristomeren tilan parantaminen
Kyseinen aihe nauttii kiistattomasta asemasta totsun listoilla.Olennaista on huomata, että Itämeren tilaa kyetään parantamaan moninaisin hankkein niin maalla kuin Saaristomerellä. Maalla uusi avaus voisi olla haja-asutusalueiden jätevesien suljettu kierto, jonka avulla voidaan päästä täysin päästöttömään jätevesien käsittelyyn. Lisäksi on mainittava TehoPlus-hanke, jonka avulla varsinkin nuoret ennakkoluulottomat maatalousyrittäjät ovat lähteneet vähentämään omaa vesistökuormitustaan.

3. Yliopistojen perusvoimavarojen korotus
On hyvä jo tässä vaiheessa alkaa virittämään Turun yliopistoa sellaiseen kuntoon, jossa se pärjää valtakunnan tasolla yliopistojen kilpailussa. Yliopistojärjestelmä kärsii kroonisesta resurssipulasta, mikä tullee aiheuttamaan pudotuskilpailun eri yliopistojen välillä, joka voi näkyä esim. tiedekuntien karsimisena eri yliopistoissa ja joidenkin koulutusalojen keskittämisenä. Siksi TY:n pysyviä voimavaroja on hyvä pyrkiä vahvistamaan, jotta Turun uusi yliopisto parantamaan vahvuusalueitaan. 

4. Valtatie 8 Turku-Pori yhteysvälin parantamisen aloittaminen ja lisäksi VT 9 liikenneturvallisuuden parantaminen
Moni kokee VT8:n jo ikuisuushankkeena, joka ei näytä toteutuvan. Tässä kohtaa kehun kärsivällisiä, sillä jos on lupa luottaa suunnitelmien laatimisaikataulujärjestykseen, niin siinä tapauksessa VT8-hanke on toteutumassa lähivuosina. Hanketta puoltaa liikenneturvallisuuden parantaminen, sillä VT8 on edelleen monelta osin varsin vaarallinen baana. Toiseksi yhdyskuntarakenne VT8:n läheisyydessä on ikään kuin ahdistanut tien sellaiseen kouruun, jolle sopisi hakea laajempaa paikkaa. Yhtäläisesti VT9 kaipaa parannusta siinä mielessä, että Turun ja Akaan välillä ei juurikaan ole ohituskaistoja, ja lisäksi kasvaneet peurakannat vaarantavat liikennettä jatkuvasti. Toisaalta molempien teiden liikennettä sopisi ohjata myös raiteille, joka osaltaan parantaisi turvallisuutta.

5. Bioetanolitehtaan rakentaminen Uuteenkaupunkiin
Varsinais-Suomen energiapolitiikka on varsin takapajuista ainakin vielä, ennen kuin uusi energiastrategia toimenpide-ehdotuksineen valmistuu. Onneksi Vakka-Suomessa ollaan oltu aktiivisia, ja sinne ollaan hankkimassa bioetanolitehdasta. Sijainniltaan Uusikaupunki on tehtaalle erinomainen. Satama, juna- ja tieyhteydet tekevät Ukista ideaalin tehtaalle, kun esim. Salossa satamaa ei ole tehtaan välittömässä läheisyydessä. Toivon Ukin bioetanolihankkeesta uuta piristysruisketta Varsinais-Suomen energiapolitiikkaan.

M.O!