Kasvissyöjän sietämätön keveys

Tällä kertaa on kevyemmän kirjoituksen vuoro. Viime kerralla kuntaliitosaiheinen blogijuttuni oli siis ”Asiaa”-kategoriassa, vaikka sainkin sen leikittelevästä otsikosta välittömän palautteen. Enää en pyri olemaan liian oivaltava asiallisissa kirjoituksissani. Se on nyt opittu, ja nyt varsinaiseen blogiin.

Pidin lihattoman tammikuun. Kuurini ei kuitenkaan ollut totaalinen vegaanivalio, vaan sallin lautaselleni myös kalaa. Merenelävää siitä syystä, että oppisin syömään myös terveellistä kalaa enemmän. Muuten en edes katsonut punaiseen lihaan. Lihattomaan tempaukseen rohkaisi niin ruoan ilmastovaikutukset, ystävien suosittelut kuin puhdas kokeilun halu – ja sanovat, että kasvissyömisestä tulee kevyempi olo.

Ensinnäkin kuuri sujui varsin kivuttomasti, mitä nyt karkkia teki välillä vähän enemmän mieli, kuten ystäväni otaksuikin Kasviskeitaan lounaalla. Lihasta oli helppo ns. pidättäytyä kokonaan, mutta kasvissyömisen laadukas tai paremminkin maukas toteuttaminen ei ollut itsestään selvää. Opiskelijaravintolat ovat kiitettävästi ottaneet homman haltuun, mutta ruokailu liikenneasemalla oli kasvisruoan puolesta pettymys. Olin likipitäen pakotettu falafelpurilaiseen, joka ei pärjännyt esim. Amsterdamissa nauttimaani pita-falafeliin.

Kasvisruoassa myös lähiruoalla olisi mielestäni oma mahdollisuutensa petrata asemiaan. Lähiruoalle perustetaan jo Turkuunkin omia myymälöitään, mutta lähiruokaravintola olisi kova sana. Lähiruoka sinänsä on määritykseltään hieman problemaattinen. Lähiruoan pitää nyt tulla halkaisijaltaan 100 kilometriä olevalta alueelta. Ajatus on siinä mielessä hyvä, että lähiruoka todella tulee läheltä., mutta määrite ei vaan ole kovin käytännöllinen. Siksi sallisin lähiruoan olevan myös sellaista, joka tuotetaan ja syödään oman maakuntansa alueella.

Kasviskokeiluni oli positiivinen kokemus, mutta mitään höyhenen kevyttä olotilaa en saavuttanut. Joskus kävi jopa päinvastoin, kun ruoka oli sisältänyt liian paljon hiilareita. Olo ei ollut sen jälkeen oikeastaan raskas, mutta nopea verensokerin nousu aiheutti ruokailun jälkeistä väsymystä. En ole tässä asiantuntija, mutta oletan näin.

Kasviskuurille vastapainona meinasin ns. karpata koko helmikuun eli kokeilla proteiinipitoista ruokavaliota, mutta hylkäsin ajatuksen. Nyt olen päättänyt satsata monipuoliseen ruokailuun ja ennen kaikkea kiireettömään ruokailuun. Nimittäin sen olen todennut, että rauhassa hyvin pureskeltu ruoka sulaa parhaiten, eikä tarvita ihmejugurtteja. Kantsii kokeilla, suosittelen.

M.O!